Lellu saapui tilallemme Marraskuussa 2006. Saimme sen tuttavaltamme, joka kasvattaa eri koirarotuja. Lellun saimme siksi, että se saa yleensä vain yhden pennun vuodessa, joten sillä ei ole (raa'asti sanottuna) mitään virkaa isossa kennelissä. Lellu piti viedä laivakoirasulholle keväällä 2008, josta tulevat pentu/pennut olisivat jääneet Lellun viimeisiksi. Niin ei kuitenkaan vielä ole käynyt, mutta haaveena olisi saada tulevaisuudessa "Pikku-Lelluja".
Lellu on reipas, äänekäs ja huomionkipeä pieni koira. Se pelkää kovia ääniä ja pitää kovaa jöötä talossa. Tullessaan meille, se ei pitänyt Minnistä tippakaan, mutta onneksemme niistä tuli lopulta melkeimpä parhaat ystävykset. Littin kanssa Lellu tuli heti alusta alkaen toimeen, vaikka muuta pelkäsimmekin.
Erinomainen pieni vahtikoira, etevä varoittaja, elinvoimaa pursuava, pidättyväinen vieraita kohtaan. Toimelias, ketterä, väsymätön, jatkuvasti kiinnostunut
ympäristöstään. Vahtiessaan hyvin herkästi näykkivä, erittäin lempeä lapsia kohtaan; aina utelias tietämään, mitä on suljetun oven tai paikaltaan siirretyn esineen
takana. Reagoi kimeällä äänellä ja pörhistämällä harjansa ja selkäkarvansa.
Näin sanoo schipperken rotumääritelmä ja se sopii täydellisesti Lelluun.
Rotumääritelmä väittää myös laivakoirien kiintyvän helposti hevosiin ja tykkäävän niistä, mutta tämä taas ei pidä paikkaansa. Lellu haukkuu ja murisee hevosille minkä muulta hössötykseltään ehtii. Käytös tietenkin johtuu suurin osin siitä, ettei Lellu ole ennen tällaisia isoja kaviokkaita nähnytkään. Ehkäpä niihin paremmin tutustuttuaan sekin ymmärtää miten valloittavia nuo uljaat eläimet ovat.
» Lellun kuvagalleria
