Mietimme kauan osallistummeko kyseiseen mätsäriin. Lopulta kuitenkin ilmoitimme Petten ja Lillin mukaan.Pette ja Saija eivät harjoitelleet mätsäriä varten paljoa ollenkaan, mutta minä harjoittelin Lillin kanssa jonkin verran -olimmehan molemmat ensikertalaisia. Harjoitukset sujuivat kiitettävästi, mitä nyt pieniä erimielisyyksiä lukuunottamatta. ;) Valitettavasti lauantaina teloin käteni, joten Saijan paineet kasvoivat kun hän joutuisi esittämään myös pikkumonsterini Lillin.
Sunnuntaiaamu tuli ja riensimme talliin kiillottamaan ponejamme. Lilli oli tietysti yöllä sählännyt ja saanut pienen haavan silmäkulmaansa. Eikä Pettenkään kanssa ongelmitta säästytty. Sillä oli ollut loimi yön yli ettei se likastaisi itseään, mutta se ei näköjään Petteä pidätellyt. Saija siis joutui pesemään Petteä vielä ennen lähtöä.Samaan aikaan minä harjasin Lilliä minkä yhdeltä kädeltäni pystyin. Loppujen lopuksi ponit kuitenkin kiilsivät puhtaina, ja tavaratkin olivat valmiina niille varatussa laatikossa. Jäimme siis vain odottelemaan kyytiämme Maskuun (eräs tuttumme toimi kyyditsijänä) ja harjoittelemaan vielä poniemme esittämistä.
Matka meni hienosti ja perille tultuamme menimme hakemaan ponien näyttelynumeroita. Numeroita hakiessamme tulin katsoneeksi osallistuneiden listaa, ja huomasin Lillin puolisisaren ja emänkin listalla. Kun pääsimme takaisin autollemme, harjasimme poneista vielä viimeiset pölyt ja rasvasimme kaviot, jonka jälkeen siirryimme kentälle missä itse match show olisi.
Petten näyttelynumero oli 24 ja Lillin 43, joten Pette oli ensin vuorossa. Petten vuoro tulikin pian, parinaan sillä oli shetlanninponitamma Villiruusu. Kaikki meni hyvin, Pette ei vain malttanut seistä paikoillaan. Lopulta Pette sai suitsiinsa sinisen ruusukkeen, eli toisin sanoen se hävisi parilleen. Arvosteluun kyllä vaikutti Petten hieman huonot liikkeet sairauden jäljiltä (täytyyhän sitä vähän puolustella ;).
Lillin parina oli shetlanninponitamma Smiling Penelope. Tällä kertaa otimme voiton kotiin ja Lillin riimussa komeili punainen ruusuke! Tuomarikin sanoi shetlanninponin esittäjälle: "Hyvälle hävisit" ;D
Sen paremmin emme sijoittuneet, mutta ehkä ensi kerralla sitten! Vaikka olimmehan jo valtavan tyytyväisiä näihin suorituksiin. :)
Sijoittuneet:
BIS I: Hajo Fan Koldyk
BIS II: Magic Phantom
BIS III: El Rosa
Yleisön suosikki: RMS Cabrillo
Paras Veteraani: T.T. Clara
Paras nuori: Nimloth
ONNEA!
Petten arvostelu: "Erittäin ilmeikäs kaunis pää, hyvä ryhdikäs pitkä kaula, hieman pitkärunkoinen.Käynti tavallista, jossa hyvä yliastunta. Liikkeessä voisi olla käynnissä ja ravissa hieman enemmän joustoa (ravissa eteenpäinpyrkimys kyllä riittää).Poni hyvin valmisteltu.Liikkeisiin vaikuttaa sairastettu kaviokuume."
Lillin arvostelu: "Jalo, kaunis, ryhdikäs, rakenteellisesti aikalailla ihanteellinen tässä kehitysvaiheessa. Edestä hieman ahdas, joka ilmeisemmin korjaantuu iän myötä. Käynti tarmokasta, jossa hyvä yliastunta. Ravi ahkeraa ja lennokasta."
Kyllä siinä sitten uskallettiin, kuin uskallettiinkin, lähteä aamulla matkaan. :)Eikä siinä mitään jännittää olisi tarvinnut... Laitoimme Lillin niskan päälle narun, joka estäisi sitä hyppimästä niin korkealle ja laitoimme sille pumpulit korviin. Ja tämä tyttö yllätti täysin: se seisoi kopissa kuin kotonaan! Koko matka meni sen syödessä heinää ja katsellessa ikkunaluukkua.
Luottavaisin mielin talutin sen ulos autosta Ypäjällä ja se katseli innoissaan ja ehkä hieman peloissaan ympärilleen. sitten tiemme erkanivat. Minä talutin Lillin suoraan kengityspajalle, kun Pette jatkoi matkaansa Saijan ja Virpin kanssa klinikan puolelle.
Ja Lilli jatkoi yllättämistään. Se ei yrittänyt hyppiä tai suuremmin riuhtoa itseään otteestani, vaikka huusikin kovasti toverinsa perään. Hirnuminen jatkui vielä kauan Petten hävittyä näkyvistä ja ovien avautuessa tai mennessä kiinni. Taisi varsaa hieman harmittaakin, kun eivät muut hevoset paljoa tervehdyksistä välittäneet, lukuunottamatta kimoa kaviokuumepotilasta, joka korvat hörössä katseli Lillin sähellystä. :)
Lopulta Pette saapui klinikalta kengityspajan puolelle ja Lilli sai rauhoittua kokonaan. Siinä vaiheessa oli Lillin vuolukin jo aloitettu ja todella hienosti tamma selvisi siitäkin koetuksesta.
Pettenkin kannalta reissu meni todella hienosti. Sen rotaatio oikeassa etujalassa oli 8 astetta ja vasemmassa vain 5-6 astetta! Parantumista oli siis havaittavissa monen asteen verran. :) Pette kengitettiinkin vielä edestä avoimeen sydänorsikenkään ja lepo hiekkatarhassa jatkuu vielä 4 vk:n ajan, jonka jälkeen on uusintakontrolli 12.9. Silloin Pette saa myös normaalit kengät kavioihinsa.
Omaa hevoskoppia kun meilä ei ole, niin emme ole Lillin kanssa päässeet harjoittelemaan kuljetusta tai kopissa oloa. Varsa on viimeksi matkustanut kopissa 2 viikkoisena, mutta kopissa on aina käyty kääntymässä, kun mahdollisuus siihen on ollut. Ja hyvinhän on aina mennyt.
Seuraavan päivän Ypäjä-matkaa varten siis harjoiteltiin. Ensin kaikki meni suht' hyvin, Lilli meni hienosti hevosautoon ja seisoikin siellä vähän aikaa kohtalaisen hyvin. Peppi vain oli häiritsemässä, kun hirnui ja juoksi minkä jaksoi viereisessä hiekkatarhassa.
Kun oltiin muutama kerta autossa käyty, päätettiin Pette ottaa Lillin viereen seisoskelemaan. Hiukan Lilli hermostui, kun siirrettävä väliseinä laitettiin kiinni ja Lillille jäi puolet vähemmän tilaa olla autossa. Pette saatiin autoon Lillin viereen, mutta ei se Lilliä rauhoittanut. Tamma päätti hypätä puomin ja väliseinän päälle. Onneksi seisoskelin siinä Lillin ja Petten edessä, joten sain autettua Lillin jalan pois puomin päältä ja se laskeutui taas neljälle kaviolle.Hieman siinä tuli ajateltua, että mitäköhän tästäkin tulee... Lilli saatiin kuitenkin hieman rauhoteltua ja auto käynnistettiin. Ponit seisoivat hetken pärisevässä autossa, jonka jälkeen veimme ne talliin, annoimme iltaruoat ja pääsivät nukkumaan. Me taas pääsimme jännäämään miten seuraavan päivän matkan mahtaa käydä.
Ei ole taas tullut kirjoitettua paljoa mitään uutta. Pahoitteluni siitä :) Olen nimittäin ollut rippileirillä ja Saija on "hoitanut" kotisivuja sinä aikana yksinään. Ja Saijalla on taas koulu lähtenyt käyntiin, joten aikaa ei ole ollut riipustella paljoa mitään. Linkit-sivun hän kyllä oli taikonut sivuillemme.
Yritän tässä kirjoitella päivityksiä ja korjata virheitä (minkä suuri tietävä fanimme huomasi sivuillamme ;), esittelyt henkilökunnastakin on pientä hiomista vailla valmis.Vieraskirjaan on tullut kiitettävästi juttua, kiitos siitä teille kävijöille! Yritän tänään vastailla viesteihinne.
Ja varmasti ne, jotka jaksavat lukea näitä kuulumisia, haluavat tietää hevosistamme jotain. :)
Peppi ja Lilli ovat nyt olleet viikon lomalla leirini takia, Pette viettää viimeisiä sairaslomapäiviään ja Oonalla on ratsateltu jonkin verran. Kesä on mennyt hevosilla hyvin, Peppin kunto on kasvanut (mikä oli tarkoituskin), Lilli toimii aika hyvin juoksutuksessa ja Oona etenee ratsuna loistavasti! Pette on jo unohtanut täysin kaviokuumeensa ja odottelee seuraavaa kengitystään (josta saatte kuulla ensi tiistaina!).
Tänään saatiin tehtyä varmaan kesän suurin urakka :) Pesimme ja rasvasimme satuloita, suitsia, valjaita, nahkaisia riimunnaruja yms. Ja kyllä kaiken maailman "nahkarojua" löytyikin nurkista, mitkä odottivat putsausta. Eihän urakkaan mennytkään kuin 5 tuntia! Ja vielä pitäisi rasvata jotkut varusteet uudestaan...
Ja illalla ukkosti taivaan täydeltä. Pelkäsimme jo, ettemme pysty katsomaan kuninkuusravi-lähetystä tvstä, mutta onneksi toisin kävi! Uudet kuninkaalliset ovat siis B.Helmiina ja Saran Salama. Minun mielestäni kuningatar olisi saanut olla I.P. Vipotiina, mutta onnea Helmiinalle kuitenkin! Jotkut tilan väestä taas olivat enemmän tyytyväisiä kuningattareen kuin kunkkuun. Mutta makuasioista ei voi kiistellä...
Illalla kun menimme talliin, meitä odottikin karmea yllätys. Olimme aikaisemmin illalla ottaneet hepat sisään ukkosen vuoksi (laumaan mahtuu pelkureita..), mutta päästimme ne kuitenkin pahimman ukkosmyräkän jälkeen takaisin ulos. Kuten me kaikki tiedämme sateen ja ukkosen jälkeen maa on aivan märkä ja siispä hevoset olivat päättäneet käydä tarhassa piehtaroimassa. Nyt ne olivat sitten mudalla kuorrutettuja, paitsi tietenkin hiekkatarhassa oleskellut Pette. Mutta kolmessa mutahirviössä oli jo ihan tarpeeksi! Harjattuamme mutaiset otukset, kuoriutui niiden alta kuitenkin omat rakkaat hevosemme. :)
Eilen innostuin ajatuksesta koittaa Peppillä ajoa pitkästä aikaa, kun puimme Lillille valjaat juoksutuksen ajaksi. Päätimme koittaa ajamista seuraavana päivänä, eli tänään.
Harjatessa Paarmat ja muut itikat kiusasivat ja Peppi oli hieman äkäinen ja hermostuksissaan, kärryjäkin se pelkäsi hieman. Suitsien ja valjaiden laiton jälkeen laitoimme kärrytkin perään, Peppi ei ihmetellyt kärryjä sen enempää.
Ja ei muuta kuin menoksi! Virpi talutti Peppiä, Saija valokuvasi ja minä istuin kärryillä. Peppi lähti rauhallisesti liikkeelle ja meni hienosti laitumelle asti, jonne menimme ajamaan. Laitumelle päästyämme Virpi päätti ottaa narkin irti Peppin riimusta (joka oli suitsien päällä) ja vain käveli vieressä. Peppi jatkoi rauhallista menoaan. Yhden ajokierroksen (laitumen ympäri) jälkeen Virpi jäi Saijan kanssa katselemaan ajoa kauempaa, jatkoimme siis Peppin kanssa kaksin. Peppi meni upeasti, se totteli kaikkia apuja mainiosti ja oli herkkä suustaan (niinkuin aina). Parin kierroksen jälkeen rohkenin kehottamaan Peppin raviin ja Peppi ylitti taas odotukseni, se meni aivan upeasti. Ja viimeksi sillä on ajettu joskus vuonna 2003! Innostuihan Peppi laukkailemaankin hieman, mutta laski raviin heti kun pyysin. Virpi ja Saijakin ajoivat muutaman kierroksen. Tulihan Peppille vähän hikikin, todennäköisesti lämpimällä ilmalla oli osansa asiaan. Virutin Peppiä viileällä vedellä, jonka jälkeen se pääsi taas laitumelle syömään.
Tässä onkin meillä uusi vastus suomen B-raviponeille! Me teemme vielä kaikkien aikojen ME:n, jota kukaan ei pysty ikinä päihittämään! ;)
Kuvia ajosta tulee piakkoin Peppin galleria-sivulle.
Pette toipuu hyvin tarhassaan. Taitaa olla pojalla ikävä kärryilyä, kun niin vihaisesti meitä katsoi, kun lainasimme Petten kärryjä ja valjaita Peppin ajoon. :) Oona opiskelee vieläkin ratsuksi, oma satula on sille tarkoitus ostaa. Lilliä juoksutetaan. Olemme siirtyneet sen verran eteenpäin, että varsalla on myös valjaat päällä juoksutuksessa, mutta siitä taisin jo mainitakin.
Olemme tässä pesseet hevosia, kun on ollut lämpimät ilmat. Lilli pestiin puhdistuksen ohella myös kutinan lievittämisen vuoksi. Varsamme on nimittäin pilannut jo häntänsä ja rapsuttaa kovaa vauhtia jo harjaansakin huonoon kuntoon.
Ensin yritimme helppoa keinoa: betadine-helosan. Puhdistimme siis hännän joka ilta betadinella ja laitoimme helosania päälle. Tämä auttoi ajoittain hetkeksi. Lillin häntä oli kuitenkin useampana aamuna huonossa kuin hyvässä kunnossa, ja niinpä aloimme laittamaan Lillin häntään pintelin yöksi. Pinteli ei koskaan ollut paikoillaan hännässä (mitä muuta voit odottaa vuotiaalta huligaanilta?) ja häntä oli siis joskus, kuitenkin harvemmin, pilalla. Tuttavamme suositteli ainetta nimeltä Teepol, jolla kannattaisi kutiava varsamme pestä. Pesimme Lillin heti seuraavana päivänä kyseisellä aineella. Pesu meni todella hyvin, ottaen huomioon että tämä oli vasta varsan toinen pesu. Tähän asti se on ainakin toiminut -saa nähdä kuinka pitkään se toimii!
Harmiksemme pihalla ei ole pitkään aikaan näkynyt tutuksi näyksi tullutta valkoista karvapalloamme, joka on saanut vapaana pomppia pihallamme. Kanimme on tainnut joutua pedon suihin tai lähtenyt rusakkokomistuksen mukaan... Täytyy pitää peukkuja pystyssä, että jonain aamuna näemme taas kanimme marjapuskissa makoilemassa!
Vaikka aikamme kengitykseen ja klinikalle oli tuntia myöhemmin kuin viimeksi, heräsimme varmaan samoihin aikoihin, koska saimme lainaksi hevosauton ja kuskimme ei ollut paljon sellaisella ajellut joten varasimme ajomatkaan paljon aikaa.
Saavuimme Ypäjälle sopivasti kymmenisen minuuttia ajoissa ja pääsimme taas heti sisään klinikalle. Nyt ei ollut röntgeniä, eläinlääkäri vain katsoi juoksutuskäytävällä miten ruuna kävelee ja ravaa. Pette menikin reippaasti, taluttaja pelkäsikin sen lähtevän käsistä! Ponimme sai kehuja liikkeistään sekä ravissa, että käynnissä, joten toipuminen on mennyt hyvin.
Kengityspajalla meitä oli vastassa kengittäjien lisäksi valtavan suuri viron työhevonen. Pettekin katseli hevostoveriaan ihmeissään -olihan työhevosella kaviokin ainakin 4 kertaa suurempi kuin meidän ruunalla. Pette päätettiin rauhoittaa jo alussa kengityksen ajaksi, joten kaikki meni todella hyvin. Pette vain oli piikistä toipuessaan ärtynyt, kun oli "nukkunut" koko toimituksen ajan.
Pette sai toiset 4 vk sairaslomaa, jonka jälkeen menemme taas Ypäjälle normaalikengitykseen ja röntgeniin. Silloin voi olla hurjaa -mukaamme lähtee toinenkin tallimme asukkaista, ensimmäiseen vuoluunsa.
Olimme katsomassa estekisoja Metsämäessä. Kisat olivat mukavat, hyviäkin suorituksia nähtiin, mutta välillä raippa viuhui ja kannukset heiluivat. Ja vieläkö joku jaksaa väittää, että ravit ovat rääkkäystä ja ratsastus hyvyyden perikuva? Molemmista lajeista löytyy sekä hyviä, että huonoja hevosenkäsittelijöitä.
Mutta takaisin aiheeseen, tuomarintorniin käskyjä kuultiin, suurin osa kyllä hylätyksi tulleen hypättyä este, jota ei ollut vielä hypännyt, tai jopa koko rata loppuun. Radat olivat kai aika haastavia, sillä pudotuksia ja hylättyjä nähtiin paljon. Varsinkin sunnuntain luokissa 8 ja 9. Luokassa 9 tulikin vain yksi puhdas suoritus.
Kisoissa oli myös kiitettävästi muuta katseltavaa, me katselimme haaveilevina böckmannin kahden hevosen traileria ja ruskeita meksikolaisia suitsia. Molemmat jäivät ostamatta, traileri jäi harkintaan.
Kenttäkään ei ole vielä aivan valmis, mutta aloitimme kuitenkin toisen urakan -varustehuoneen perinpohjaisen remontoinnin. Viime vuonna suunniteltu ja rakennettu järjestys sai lähteä ja siirtyä uuden ja paremman tieltä. Koko tilan väki osallistui taas "talkoisiin", joten urakka pääsi mallikkaasti alkuun.
Pette on toipunut erinomaisesti ja ensi tiistaina (18.7) onkin edessä uusi sairaskengitys ja klinikkakäynti Ypäjällä. Muut hevoset viettävät kesää laitumella, tosin eivät (enää) lomalla. Peppiä treenataan kunnon lihaskuntoon, Lilliä opetetaan juoksutukseen ja Oona opettelee ratsun saloja.
Tänään aamulla Virpi huomasi kanihäkkimme olevan tyhjä. Ovelaakin ovelampi kanimme karkasi jo toistamiseen. Ihmeeksemme se ei silti lähtenyt pihamaaltamme, vaan välillä sen näkee loikkivan omenapuiden alla ja välillä makoilevan kukkapenkissä.
Laitoimme sille varustehuoneeseen ruokaa ja siellä se välillä käy syömässä ja papanoimassa. Emme ole koittaneet sitä kuitenkaan kiinni. Tämä kani kun vapaaksi pääsee, ei helposti halua vapaudestaan luopua. Niinpä olemme totuttaneet sitä siihen, että olemme sen lähellä, ilman aikeita ottaa sitä kiinni. Jonain päivänä se vielä menee ansaan ja jää kiinni. Täytyy vain toivoa, ettei kaniparka joudu ketunruoaksi sitä ennen.
Hiekkakenttä alkaa olla aitojen maalausta vailla valmis. Päästimme Petten jaloittelemaan tarhaan ja se oli aivan innoissaan. Samalla päästimme muut hevoset pihallemme laiduntamaan -piha tietysti aidattiin. Näyttivät olevan tyytyväisiä, kun koko lauma oli taas koossa, vaikka neljäs jäsen olikin aidan toisella puolella.
Ratsastin Peppillä ensimmäistä kertaa uudella kentällä ja Peppi oli aivan ihmeissään. Se vain katseli lauta-aitaa ja hiekkaa, joten ratsastuksesta tuli vähän sähläämistä. No, välillä on hyvä ottaa rennommin. Kenttä on vain turhan pieni, että sinne voisi tehdä kunnon esteratoja, mutta pääseehän pellolle hyppäämään jos tarve vaatii.
Tänään aloitimme hiekkakentän rakentamisen. Homma lähti hyvin käyntiin, kun koko tilan väki oli työn touhussa. Hiekkakenttä tulee sekä ratsastuskäyttöön, että Pettelle kesätarhaksi, kun se ei enää laitumelle saa päästä.
Pette toipuu erinomaisesti, se katselee haikein mielin tallin ikkunasta tovereitaan, jotka ovat laitumella.
Koko Tila oli jo aikaisin hereillä. Kaikki olivat hieman kireitä aamulla -ilmassa leijaili jännitys. Ripeästi lastasimme Petten kuljetustraileriin ja lähdimme matkaan. Matka taittui hiljaisissa tunnelmissa, musiikkia kuunnellessa. Kuulisimmehan tänään Petten tuomion.
Ypäjän hevossairaalalle saavuimme puolituntia liian aikaisin. Pääsimme kuitenkin heti sisään ja odotimme noin vartin, kun röntgeniä valmisteltiin. Kuvauksen jälkeen eläinlääkäri totesi Petten kavioiden rotaation olevan 12-14 astetta, kun 9 astetta on jo paha. Tarvetta ei kuitenkaan ainakaan vielä ollut laittaa Petteä vihreämmille laitumille, joten siirryimme kengityspajan puolelle.
Pienen odottelun jälkeen kengitys lähti hyvin käyntiin, mutta oikeaa etujalkaa Pette ei antanut kengittää vastustelematta, joten se jouduttiin rauhoittamaan. Kengitys jatkui taas mallikkaasti, kun Pette oli rauhoitettuna, lukuunottamatta sitä, kuinka vaikeaa meillä oli pitää Petteä pystyssä piikin saamisen jälkeen. Tunnin aikana homma saatiin kuitenkin loppuun ja lähdimme kotia päin. Pettekin pääsi taas karsinaan lepäämään.
Pette sai etujalkoihinsa sydänorsikengät ja lääkettä syötettäväksi Finadynen loputtua. Lääkkeen nimi oli hirvittävä jo ennestään "hieman" reippaalle ruunallemme -Formula for feet.
Pette kuitenkin huononi. Aamulla Pette vain makasi karsinassaan, eikä halunnut nousta ylös. Oireet olivat selvät, se sai jo kolmannen kaviokuumeensa. Soitimme samantien eläinlääkärille saadaksemme Pettelle nopeasti apua. Eläinlääkäri määräsi Finadyne-nimistä lääkettä annettavaksi. Lääkekuuri alkoi. Eläinlääkäri myös suositteli Petten viemistä röntgen-kuvaukseen. Viimeksi, kun Pettellä oli kaviokuume, kuvaus piti jo tehdä, mutta Ypäjän hevossairaalan röntgenlaite oli mennyt rikki, niin asia jäi. Luulimme, että kaviokuume jäisi myös. Aloimme taas miettiä kuvausta.
Tänään huomasimme Petten olevan huonossa kunnossa. Se liikkui huonosti, mutta tahtoi kuitenkin laitumelle. Päästimme sen muiden kanssa jaloittelemaan, mutta pidimme sitä silmällä kokajan. Hyvin näytti menevän.
Takaisin Tapahtumat -sivulle »
