Pitkästä aikaa innostuin kirjoittamaan kuulumisia tilaltamme! Voi olla että alan taas ahkerammin päivittämään sivujamme kun aikaakin on enemmän kuin tarpeeksi. Valmistuin siis viime kuussa Ypäjältä hevostenhoitajaksi, Hevosen käyttö matkailussa -linjalta. Hevostenhoitajan paperien lisäksi minun pitäisi hakea Harrasteohjaajan paperit SRL:ältä, koska olen näyttönumeroideni vuoksi pätevä myös siihen hommaan.
Mutta siinä tarpeeksi puhetta minusta, haluatte varmasti tietää mitä eläimillemme kuuluu! Kaikki eläimemme voivat tällä hetkellä oikein hyvin. Lellu on ollut pienellä laihdutuskuurilla kun on kerännyt hieman mahan ympärystä viime kesän ja talven myötä. Minusta koira näyttää laihtuneelta ja aika sopivalta, mutta lieneekö toiveajattelua sitten.. Minnistä on tullut oikea vanhuudenhöperö. Näkö ja kuulo ovat huonontuneet huomattavasti ja Minni usein vain lepäilee tyytyväisenä olohuoneen pehmeällä matolla. Pää koiralla kyllä kestäisi vaikka mihin ja välillä Minni innostuu hieman liikaakin juoksemaan tai hyppimään - oma kroppa kun ei oikein siitä huolimatta kestä.
Kissatkin ovat tallella ja pysyneet suhteellisen vahingoittumattomana huolimatta mustasta kollikissasta, joka niitä välillä käy häiritsemässä. Poppis (Tällä nimellä hän kulkee nykyään, kyseessä siis Emily aka Poppana) on yleensä kissoista se, joka ottaa siipeensä ja tuleekin ulkoa välillä tassu kipeänä. Pipa (Zero) taas löylyttää kyseistä kollia ja tulee taistelun jälkeen tyytyväisenä syömään, usein aivan likaisena. Mutta tämähän ei poikaa haittaa, likaisuus ja naarmut kuuluvat sankarin ulkoasuun! Porukkamme oikea tehotyttö Papu (Japi) tyytyy yleensä seuramaan tappeluita vierestä - tietenkin piilosta, josta sitä ei kukaan näe, eikä näin pääse sitä vahingoittamaan.
Oma pölyhuiskumme Hugo on taas auringon paistellessa päässyt ulkoilemaan valjaissa. Se on hieman arka jo sisätiloissa, joten ulkona liikkeelle lähtemiseen tarvitaan hetki rohkaisua taluttajan (siis minun) sylissä. Hetki on tietenkin pienelle kanille suuri käsite ja joskus palataan ulkoilemasta sisälle niin, ettei kani ole liikahtanut sylistä mihinkään.
Hevoset voivat myös mainiosti. Pettellä oli vaikeuksia talvella jäisessä maassa liikkuminen, mutta onneksi maan sulattua ongelmat ovat kuin muisto vain. Pette juoksentelee tarhassa oikein ahkeraan ja näyttää oikein terveeltä ja innokkaalta. Varsinkin silloin kun Lilliä liikuttaessani siirryn Lillin kanssa pellon puolelle tarhan läpi... Pette olisi into piukassa tulemassa mukaan.
Peppi sai talven aikana kerrättyä kunnon rasvakerroksen ympärilleen ja onkin aikamoinen pallo tällä hetkellä. Terveenä on mamma pysynyt, eikä ole muuttunut hieman ärtyisästä tammakäytöksestään yhtään mihinkään. Myös lauman pomon asemaa on kiva käyttää hyväksi kun on ruoka-aika ja välillä ihan vain mielenvirkistykseksi. Ja onhan se kapinallinen ikivauva Lilli jollain keinolla pidettävä ansoissa!
Lillin kanssa aloitettiin heti valmistumiseni jälkeen oikein treeniohjelma kunnon nostamisen, rasvakerroksen ja ennenkaikkea oppimisen vuoksi. Edistyminen on tapahtunut hitaalla tahdilla, mutta sitäkin paremmin. Kukapa olisi uskonut että nuorella pukkikoneella voisi näinkin nopeaa ratsastella pitkin ohjin ilman satulaa. Mutta ettei liian matkustamiseksi siellä selässä menisi, on Lillin pakko välillä testailla, että miten se ratsastaja siitä tuumaa kun hypähdänkin sivulle. Tai taakse. Tai miksei eteen tai ylöspäin. Jotain actionia pitää olla! Lilli on kuitenkin huimasti kehittynyt ja yllätti Virpinkin tässä yksi päivä kun hän oli meitä kuvaamassa.
- Minna
Takaisin Tapahtumat -sivulle »
